Naisten soolomatkailu on voimakkaassa kasvussa, mutta yh sit kummastellaan tai jopa paheksutaan. Kun viktoriaanisella ajalla alkoi ilmesty naisten kirjoittamia matkakertomuksia maailman kaukaisilta kolkilta, innosti se nopeasti muitakin naisia l htem n rohkeasti matkalle. The Times Literary Supplement kuvasi t t ilmi t vuonna 1907: "Tytt j Karpaateilla seurasivat vaimot Arabiassa ja ik neidot L nsi-Afrikassa". Lainauksen s vy oli kuitenkin tyypillinen. Naisten matkailua pyrittiin v h ttelem n syyst ja toisesta. Kun englantilainen Kate Marsden matkusti reell halki Siperian, h n oli vain sairaanhoitaja Punaisen Ristin palveluksessa. It valtalaisen Ida Pfeifferin kirjoitettua ansiokkaan kuvauksen matkasta Palestiinaan, se kuitattiin vain pyhiinvaellusmatkana. Silloinkin, kun n it matkakertomuksia kehuttiin, niit ei erehdyksess k n verrattu miesten kirjoittamiin. Vertailukohdaksi etsittiin aina toinen naismatkailija, vaikka h n olisi ollut eri sukupolveakin ja matkustellut aivan toisella puolella palloa. Getrude Belli ei verrattu yst v ns ja kollegaansa Arabian Lawrenceen eik May French Sheldonia tuttavaansa ja innoittajaansa Henry Stanley'in. Tuntemattomilla seuduilla matkailevia miehi pidettiin sankareina, naisia kummajaisina. Kuitenkin aina on ollut naisia, jotka ovat uhmanneet n it ennakkoluuloja. Viikinki Gudrid Vaeltajasta seikkailija Helin Rautavaaraan naiset ovat matkustelleet maailmalla enemm n tai v hemm n omin p in. T m kirja kertoo heist . Siit miksi he l htiv t ja miksi he eiv t voineet olla l htem tt .