Itsenikin yll tin Kuinka voin laittaa kirjani nimeksi; Vittu, kun vituttaa. Mietiskelin, pohdiskelin tuota sanaa, jota niin runsaasti on jo vuosikymmeni Suomessa k ytetty. En l yd suoraa vastinetta muista kielist , miss olisi samaa sanomaa. Vitutus sis lt niin monia tunnetiloja; harmitusta, kiukkua, vihaa, katkeruutta, kateellisuutta, rsyyntymist , surua, tuskaa, kipua, h mmennyst jne kuin my s ilon ilmentymist . Uskalsin l hte pois omalta mukavuusvy hykkeelt ni, sill persoonaltani olen ylti positiivinen. Sukelsin kulkemaan negatiivisuuden vesiss , yritt en samaistua mit vitutuksen maailmaan sis ltyy. Osa tarinoista on oikeasti kuultua, n hty . Ihmisten kannanottoja el m ns tilanteissa. Kuin oman el m nikin stooreja. Kauniit, hienot, sivistyssanat, hmm, tekeek ne ihmisest paremman? Mielest ni ei. Usein kansankieli ymm rt enemm n.